Tähystystutkimukset

Moni vatsavaivoista kärsivä pelkää joutumista ruoansulatuselinten tähystystutkimuksiin ja pahentaa pelkojaan lukemalla kauhukokemuksia netistä. Nettikirjoittelu on kuitenkin vahvasti värittynyttä eikä anna realistista kuvaa tutkimuksista. Haastattelimme sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilää HUS:ista murtaaksemme tähystyksiin liittyvät myytit.

Ruoansulatuselinten tähystystutkimuksiin kuuluvat ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys eli gastroskopia, sekä paksusuolen tähystys eli kolonoskopia.

Gastroskopiassa on mahdollista tutkia ruokatorvi, mahalaukku ja pohjukaissuolen alkuosan alueet taipuisalla, letkumaisella tähystimellä. Noin kymmenen minuuttia kestävän tutkimuksen aikana tähystimen kautta puhalletaan ilmaa, jolloin mahalaukku ja ohutsuoli laajenevat ja näkyvyys paranee. Potilaan nieluun voidaan suihkauttaa paikallispuudutetta ennen tutkimusta, mikä tekee toimenpiteestä miellyttävämmän.

Kolonoskopia tehdään taipuisalla tähystimellä, joka viedään potilaan ollessa kylkimakuuasennossa peräaukon kautta paksusuoleen. Tähystys kestää noin puoli tuntia ja on yleensä kivuton, mutta voi aiheuttaa ohimeneviä kiputuntemuksia tähystimen kautta puhallettavasta ilmasta ja suolen venymisestä johtuen. Tutkimuksen onnistuminen edellyttää suolen tyhjennystä edellisenä päivänä.

Milloin gastroskopiaan lähetetään?

”Yleensä gastroskopialla selvitetään ylävatsavaivoja tai nielemisvaikeuksia. Yksi tyypillisimpiä syitä tutkimukseen lähettämiselle on pitkään jatkunut närästys. Muita ylävatsaoireita voivat olla esimerkiksi ruokailun provosoima kipu tai täyttymisen tunne. Gastroskopialla etsitään joskus myös syytä anemiaan, eli hemoglobiinin laskuun tai raudanpuutteeseen. Silloin halutaan selvittää, onko potilaalla esimerkiksi vatsahaava tai keliakia, joka usein löydetään anemian taustalta.”

Milloin potilas määrätään kolonoskopiaan?

”Tyypillisiä kolonoskopialla selviteltäviä oireita ovat pitkään jatkunut ripuli tai veriulosteet. Joskus tutkimuksella etsitään myös hankalan ummetuksen syytä. Yksi merkittävä syy tutkimuksille on suvussa esiintyvä paksusuolisyöpä. Tällaisissa tapauksissa on syytä käydä kolonoskopiassa viimeistään 50 vuoden iässä. Osalla ihmisistä löytyy kolonoskopiassa pieniä polyyppeja, eli limakalvonäppylöitä, jotka saattavat olla syövän esiasteita, ja ne poistetaan tutkimuksen aikana. Siksi kolonoskopia on tehokas työkalu taudin ehkäisyyn. Polyyppeja löytyy noin 20 prosentilla ihmisistä, mutta läheskään kaikki niistä eivät muutu syöväksi. Poistamme näppylät aina varmuuden vuoksi.”

Mitä tutkimuksissa selvitetään?

”Molemmissa tutkimuksissa tähystäjä voi jo silmämääräisesti tehdä monia löydöksiä. Gastroskopiassa voi heti todeta, onko ruokatorven happotulehdusta, haavoja, kasvaimia tai polyyppeja ruokatorvessa tai mahalaukussa. Mahalaukun tähystyksessä otetaan koepaloja, joista nähdään onko potilaalla keliakia tai helikobakteeri, sillä niitä ei silmällä näe. Kolonoskopiassa pystyy sanomaan silmämääräisesti vielä enemmän, eikä tässä tutkimuksessa välttämättä oteta koepaloja lainkaan, paitsi jos kyseessä on ripulivaiva. Silloin täytyy sulkea pois mikroskooppinen paksusuolitulehdus, joka näkyy vain koepaloista. Esimerkiksi Crohnin taudin tai haavaisen paksusuolentulehduksen voi nähdä pelkillä silmillä. Koepalojen otto on kivutonta, sillä suolen limakalvolla ei ole tuntoaistia. Myös polyypit voi polttaa pois kivuttomasti.”

Kuinka yleisiä tähystystutkimukset Suomessa ovat?

”Todella yleisiä, viimeisten 30 vuoden aikana niitä on tehty koko ajan enemmän ja tutkimuskapasiteettia on tullut lisää. Tutkimuksia tehdään herkemmin, mutta ei turhaan; aina pitää olla syy ja kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia. Jos kynnys olisi kovin korkea, tulisi enemmän löydöksiä, mutta silloin olisi riskinä, että tutkimus jää tekemättä ihmisille, joille se olisi tarpeen. Suuri osa tutkimuksista ei anna vastauksia vatsavaivoihin, ja silloin on usein kyseessä toiminnallinen vatsavaiva.”

Miten potilaat yleensä suhtautuvat tähystystutkimuksiin?

”Oikeastaan kaikki potilaat jännittävät tutkimuksia, ja se on täysin ymmärrettävää. Hyvin usein tutkimuksen jälkeen potilaat kuitenkin toteavat, että ’eihän tämä ollut ollenkaan niin paha kuin ajattelin’. Ihmisillä on tutkimuksista usein paljon pahempi ennakkokäsitys, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Toki tähystykset ovat epämiellyttäviä, mutta eivät kamalia.”

Onko tutkimuksia syytä pelätä?

”Ei ole. Nettikirjoittelu vääristää keskustelua tutkimuksista. Ihminen, jolla on sattunut olemaan hankala kolonoskopia kirjoittaa kokemuksistaan herkästi nettiin. Kyseisellä henkilöllä voi olla erityisen mutkainen suoli, jolloin tähystimellä on vaikea edetä, ja tutkimuksesta tulee hankala sekä lääkärille että potilaalle. Usein tällaisia raflaavia kokemuksia halutaan jakaa ja kauhistella keskustelupalstoilla. Suurimmalla osalla potilaista tutkimus menee ihan hyvin, eivätkä he koe tarvetta kirjoittaa kokemuksistaan julkisesti."

Jos jännittää tutkimuksia kovasti, on olemassa erilaisia apukeinoja. Ennen tutkimusta potilaalle voidaan antaa rauhoittavaa lääkettä suoraan suoneen, mikä tekee toimenpiteestä siedettävämmän. Kolonoskopiassa voidaan lisäksi antaa voimakasta kipulääkettä. Suurin osa selviää kuitenkin hienosti ilman lääkitystä. Ääritapauksissa tutkimukset voi myös suorittaa anestesialääkärin kanssa, jolloin potilas nukutetaan tutkimuksen ajaksi.”

Tarvitseeko tutkimuksia uusia?

”Tietyissä tilanteissa uusimiselle on tarvetta, esimerkiksi polyyppeja poistettaessa, sillä niitä voi tulla lisää. Toinen ryhmä, jolle tutkimuksia täytyy tehdä useammin, on tulehduksellisia suolisairauksia sairastavat potilaat. Myös syöpäriski johtaa useampiin tutkimuksiin. Suurimmalla osalla kuitenkin riittää, kun tutkimus tehdään kerran."

Moni toiminnallisista vatsavaivoista kärsivä pelkää sairastavansa jotain vakavaa tautia. Jos tähystystulosten perusteella todetaan, että kyseessä on toiminnallinen vaiva, on lääkärin tärkeää keskustella potilaan kanssa tämän yleisen vaivan hyvälaatuisesta luonteesta ja mahdollisista elämäntapoihin liittyvistä pahentavista tekijöistä, kuten ruokavaliosta ja stressistä. Kun tähystyksen tulokset käydään yhdessä lääkärin kanssa läpi ja kerrotaan, mistä on kyse, mieli huojentuu. Jos toiminnallisesta vaivasta kärsivälle potilaalle on kertaalleen tehty tähystystutkimus, on sitä turha uusia, mikäli oireet pysyvät samanlaisina.”